Karhunvatukoita - ei enää!

Eilen oli vielä aurinkoinen ja lämmin iltapäiväkin. Aurinko paistoi sopivasti karhunvatukka ryteikköön ja sieltä niitä pulleita karhunvatukoita löytyi. Olihan siellä niitä jo homeisiakin marjoja, ja raakileitakin, vieläkin!

Ukko tuli siihen ja kyseli, että mitäs täältä pois leikataan? Pitihän sitä neuvoa. "Noita kuivia käppyröitä ja noita pitkiä oksiakin voi lyhentää. Kyllä ne taas ensi kesänä kasvavat. Kaikki ne oksat, joissa tänä kesänä on marjoja ollut, voileikata pois. Niihin ei tule ensi kesänä marjoja." Niinpä tuo tuli, juuri samaan kohtaan, jossa olin marjoja poimimassa, leikkaamaan pensasta. " Menisitkö tuonne hieman etäämmälle leikkaamaan siellä kasvavia oksia?" Yritin saada häntä siirtymään, vaan taisi olla paras paikka siinä mummon kupeessa tehdä jotain hyödyllistä.

Tuli niitä karhunvatukoita sieltä vieläkin, yhden piirakan tarpeisiin. hyväähän siitä piirakastakin tuli. Pakkasessa on useampi kilo karhunvatukoita, joista voi vaikka hilloa vielä tehdä ja siivilöidä ne pienet kivet niistä pois. C-vitamiinia talveksi.

Aika, minne se meni?

Mummit ovat hassuja otuksia. 

Niiden aika menee milloin mihinkin "hyvin tärkeään". Ei sitä koskaan tiedä, mikä on "hyvin tärkeää?"

Aika on kuin elohopeaa, se karkaa käsistä. Valuu läpi sormien ja taas on ilta ja nukkumaanmenon aika.

Joskus nukuttaa jo aikaisin ja sitten taas on iltoja, jolloin jaksaa katsoa televisiosta elokuvia ja sarjoja vaikka kuinka myöhään. Television katselu kyllä vaatii hyvän käsityön käsiin, jota tehdessä ei nukahda. Sänkyyn jos menet televisiota katselemaan, sinne ihanan pehmeään ja lämpöiseen niin ei kauan kestä kun jo kevyt kuorsaus saatta sinut herättä sulkemaan television ja aloittamaan unesi uudelleen.

Kauniista merinovillalangasta syntyi villasukat ja kännykkäkotelo lapselle. 

Televisiota katsellessa, kuinkas muuten?

Olen tässä jo pidempään kuullut suurista univaikeuksista, jopa nuorilla! Samasta kärsin itsekin. Herään joskus kolmen aikaan yöllä. Ajatukset hyökkäävät ja aloittavat iloisen piirileikin päässäni.

Milloin suunnittelen uutta sisustusta, istutuksia puutarhaan, matkailen unelmieni paikkoihin ja ajattelen vanhoja tapahtumia. Entäs jos... olisinkin silloin tehnyt toisin. Siitä ajatuksesta muotoutuukin kokonainen romaani ja alkaa, ehkä nukuttaakin. Kahden - kolmentunnin aamu-unet ja sitten se uusi päivä jälleen alkaa.