Karhunvatukoita - ei enää!

Eilen oli vielä aurinkoinen ja lämmin iltapäiväkin. Aurinko paistoi sopivasti karhunvatukka ryteikköön ja sieltä niitä pulleita karhunvatukoita löytyi. Olihan siellä niitä jo homeisiakin marjoja, ja raakileitakin, vieläkin!

Ukko tuli siihen ja kyseli, että mitäs täältä pois leikataan? Pitihän sitä neuvoa. "Noita kuivia käppyröitä ja noita pitkiä oksiakin voi lyhentää. Kyllä ne taas ensi kesänä kasvavat. Kaikki ne oksat, joissa tänä kesänä on marjoja ollut, voileikata pois. Niihin ei tule ensi kesänä marjoja." Niinpä tuo tuli, juuri samaan kohtaan, jossa olin marjoja poimimassa, leikkaamaan pensasta. " Menisitkö tuonne hieman etäämmälle leikkaamaan siellä kasvavia oksia?" Yritin saada häntä siirtymään, vaan taisi olla paras paikka siinä mummon kupeessa tehdä jotain hyödyllistä.

Tuli niitä karhunvatukoita sieltä vieläkin, yhden piirakan tarpeisiin. hyväähän siitä piirakastakin tuli. Pakkasessa on useampi kilo karhunvatukoita, joista voi vaikka hilloa vielä tehdä ja siivilöidä ne pienet kivet niistä pois. C-vitamiinia talveksi.

Aika, minne se meni?

Mummit ovat hassuja otuksia. 

Niiden aika menee milloin mihinkin "hyvin tärkeään". Ei sitä koskaan tiedä, mikä on "hyvin tärkeää?"

Aika on kuin elohopeaa, se karkaa käsistä. Valuu läpi sormien ja taas on ilta ja nukkumaanmenon aika.

Joskus nukuttaa jo aikaisin ja sitten taas on iltoja, jolloin jaksaa katsoa televisiosta elokuvia ja sarjoja vaikka kuinka myöhään. Television katselu kyllä vaatii hyvän käsityön käsiin, jota tehdessä ei nukahda. Sänkyyn jos menet televisiota katselemaan, sinne ihanan pehmeään ja lämpöiseen niin ei kauan kestä kun jo kevyt kuorsaus saatta sinut herättä sulkemaan television ja aloittamaan unesi uudelleen.

Kauniista merinovillalangasta syntyi villasukat ja kännykkäkotelo lapselle. 

Televisiota katsellessa, kuinkas muuten?

Olen tässä jo pidempään kuullut suurista univaikeuksista, jopa nuorilla! Samasta kärsin itsekin. Herään joskus kolmen aikaan yöllä. Ajatukset hyökkäävät ja aloittavat iloisen piirileikin päässäni.

Milloin suunnittelen uutta sisustusta, istutuksia puutarhaan, matkailen unelmieni paikkoihin ja ajattelen vanhoja tapahtumia. Entäs jos... olisinkin silloin tehnyt toisin. Siitä ajatuksesta muotoutuukin kokonainen romaani ja alkaa, ehkä nukuttaakin. Kahden - kolmentunnin aamu-unet ja sitten se uusi päivä jälleen alkaa.

Ulkonäkö

Ulkonäkö on, hämmästyttävän tärkeä asia, jopa kohta 60v. täyttävälle mummelille. Uudet kiharat ja hiusten vaalennus saa elämänkin maistumaan ihan erilaiselta. Kevätkin tuo elämän makuun oman arominsa, näinhän se on. Lumet sulavat ja piha on täynnä lätäköitä, jopa ihan portaan edessäkin. Sen lätäkön tyhjentämiseen meneekin tässä, ihan kohta, oma aikansa.

Tietokoneesta taas...

Tämä päivä on mennyt "ihan harakoille", koska olen vaan yrittänyt saada tietokonetta toimimaan kaikilta osiltaan ( pelisivuja), mitäs sitä mummi muuta tekisi tälläisenä lumisateisena ja muutenkin märkänä päivänä? Active X-component ja Adobe Flsh Playerin viimeisimmän version sovittaminen eri sivustojen oikeaan käyttöön aiheutti ongelmia.
Jotain jää aina huomaamatta, mutta nyt melkein kaikki toimii taas normaalisti. Jääräpäisyydestä on joskus hyötyäkin, vaikkakin useimmiten siitä on vain haittaa. Tosin, vieläkään en pääse pelaamaan King.comin pelejä... katsotaan kauanko sen onglmien selvittämisessä menee? Onko kyse Japanin Tsunamista ja maanjäristyksestä, vaiko kuun läheisyydestä maahan. Linjat sekaisin, vai kaapelitko ne on sekaisin msn.n peleissä. Taitaa paremminkin olla ihan omat kaapelit solmussa!

Poncho on valmis

Poncho on nyt sitten valmis. Muutama mutka oli matkassa, mutta niistä selvittiin ja hieno poncho on kauniille tyttärelle valmiina.

Ponchon ensimmäinen osa...

No, nyt sitä ponchoa on tässä neulottu muutama päivä ja "jokunen" kerros on tullut purettuakin! Ei tuo palmikkoneule ole aina niin yksinkertaista tehdä. Kärsivällisyyttä on kysytty... pariinkin otteeseen. Kolmekymmentä sentiiä sitä pitäisi neuloa, tätä kappaletta varten. Onhan se kohta tehty, mutta niin taitaa olla tullut, ainakin, kolmekymmentä uutta harmaata hiustakin.

Voi perhonen!

Tämä aamu menikin sitten perhosen kanssa aamiaista syöden. Ihan ihka oikea perhonen lennähti aamiaiselle vierelleni ja koska minua alkoi hieman huolestuttamaan sen aterian saaminen, meillä sisätiloissa, jossa ei ole, tällä hetkellä yhtään kukkivaa kukkaa, ajattelin tarjota sille hieman sokeria ja vettä. Molemmat kelpasivat! Sokerin murusen näin perhosen ottavan "kärsällään" rullaavan sokerinmurusen siihen ja vievän sen suuhunsa! Uskomaton juttu! En ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa.

Siinä sitä aikaa meni kun yritin saada perhosesta kuvia, ruokailu ei kuulunut kuvien joukkoon, koska akku kamerasta loppui jo ennen sitä. Akku on nyt latauksessa, ollut jo hetken aikaa.

Poncho

Mikä sen mukavampaa, kuin tehtävän saminen! Sain tyttäreltäni tehtävksi neuloa hänelle Poncho. Mallin hän oli löytänyt "Kalastajan vaimon" blogista. Hienoltahan tuo näyttää, onnittelut vaan tekijälle. Nyt etsitäänkin sitten vaan se sopivan värinen ja .paksuinen lanka ja voin ryhtyä pochoa neulomaan. Kunhan langat saapuvat. Internet on kyllä ihan mahtava juttu! Sen välityksellä saamme kaiken lähelle ja nopeasti. Tilauksetkin voi suorittaa muutamalla napin painalluksella! Ei sellasta vaan ennen ollut...